Näin opetat lapselle järkevää rahankäyttöä

Se, miten vanhemmat ja muut aikuiset puhuvat lapselle rahasta, sen ansaitsemisesta ja esimerkiksi miesten ja naisten rahankäytöstä, vaikuttaa suuresti hänen käsitykseensä rahasta vielä aikuisiälläkin. Miten lapselle voisi opettaa järkevää rahankäyttöä? Keräsimme isoille ihmisille muutamia vinkkejä, joiden avulla tehtävä toivottavasti helpottuu.

Perusmatematiikalla alkuun

Rahasta on vaikea puhua ilman numeroiden ja lukumäärien alustavaa ymmärrystä. Noin viiden vuoden iässä lapset alkavat jo ymmärtää melko hyvin laskemista kymmeneen asti, ja näihin aikoihin myös rahan käsite alkaa usein kiinnostaa.

Rahan ja lukumäärien välistä yhteyttä on helppo harjoitella kolikoiden ja jopa pienempien setelien avulla. Samalla on loogista harjoitella yksinkertaisia yhteen- ja vähennyslaskuja. Kauppaleikit ovat perinteinen ja edelleen hyvin toimiva tapa yhdistää nämä kaksi asiaa.

Käteisestä vapaaseen yhteiskuntaan yhä vahvemmin siirryttäessä yksi huolenaihe onkin ollut rahan arvon käsitteen mahdollinen hämärtyminen: jos lapsi ei koskaan näe fyysistä rahaa, onko hänen vaikeampi hahmottaa rahan käsitettä ja sen yhteyttä todellisuuteen?

Rahasta puhumista ei pidä arkailla

Valitettava tosiasia on, että jo hyvin pienetkin lapset joutuvat markkinointiviestinnän kohteiksi. Ryhmäpaine uusien vempaimien hankkimiseksi voi olla kova jo ennen kouluikää. Siksi olisi hyvä selittää lapselle, että hankinnat edellyttävät rahaa, ja että raha on rajallinen resurssi – sen käyttö ei voi olla holtitonta ja impulsiivista.

On tärkeää, että lapsi ymmärtää rahan vaativan vanhemmilta työtä ja vaivannäköä – ja että rahaa ei aina töissäkäynnistä huolimatta ole saatavilla kaikkiin asioihin, joita lapsi tai vanhemmat itse tahtoisivat. Samalla tulee muistaa, että lasta ei kuitenkaan pidä kuormittaa vanhempien rahahuolilla.

Viikkoraha opettaa vastuuta

Jossakin vaiheessa viikkoraha tulee ajankohtaiseksi puheenaiheeksi, tavallisesti kouluiässä, joissakin perheissä jo vuotta tai paria aiemmin. Kaikissa lapsiperheissä ei viikkorahaa harrasteta, ja tähän voi olla syynä joko tiukka taloudellinen tilanne tai periaatteellinen päätös: rahaa on joidenkin näkemyksen perusteella parempi antaa lapselle vain tarpeen mukaan.

Viikkorahalla on kuitenkin tärkeä merkitys vastuullisen rahankäytön opettamisessa. Kun lapsi saa vaikkapa viisi euroa viikkorahaa, hän voi ensimmäisellä kerralla hassata sen kokonaisuudessaan ja impulsiivisesti saman tien. Hyvin nopeasti lapsi kuitenkin tapaa oppia, että säästäväisyys ja pidättyväisyys viikkorahan käytössä kannattavat.

Jo alusta asti viikkoraha voidaan kytkeä pieniin arkisiin tehtäviin – viikkorahaa ei tipu, mikäli lapsi ei pidä huonettaan järjestyksessä tai auta vaikkapa keittiöaskareissa. Lapsen tarkoitus ei tällöin ole niinkään pitää kotitaloutta työllään järjestyksessä kuin oppia työn ja rahan välistä suhdetta. Hieman vanhemmalla iällä näiden työtehtävien vaativuusastetta voi nostaa ja samalla opettaa lapselle tärkeitä taitoja. Tällöin olisi hyvä tietenkin harkita myös maksaa hieman ylimääräistä vaativammista tehtävistä.

Säästämistä ei ole koskaan liian aikaista opetella

Yksi järkevän rahankäytön kulmakivistä on säästäminen. Lasta voi hyvin opettaa säästämisen periaatteisiin jo varhain. Esimerkiksi viikkorahasta voidaan ottaa vanhemman ylläpitämään ”säästökassaan” euro tai kaksi joidenkin viikkojen ajan ja maksaa säästetty potti kerralla – yleensä lapsi yllättyy positiivisesti. Hieman varttuneemmalle lapselle voi tässä yhteydessä harkita avaavansa myös koron käsitettä.

Säästämisen mielekkyyttä lapsen näkökulmasta auttaa hahmottamaan, mikäli se kytketään johonkin tavoitteeseen. Kovin pienen lapsen ei tietenkään vielä voi edellyttää säästävän satoja euroja esimerkiksi pelikonsolin tai polkupyörän hankintaan, mutta voidaan sopia, että lapsi säästää tietyn osuuden tuollaisen hankinnan hinnasta. Pienlaina voi olla joustava tapa rahoittaa ylimääräinen aina 1000 eurosta ylöspäin.

Pelkästään tavarat ja esineet eivät maksa

Yhä läpikotaisemmin digitalisoituneessa maailmassa myös kuluttaminen on siirtynyt enenevissä määrin verkkoon. Kyse ei ole ainostaan verkkokauppojen kautta ostettavista fyysisistä tavaroista: erilaiset digitaaliset palvelut ja sisällöt ovat miljardiluokan bisnestä Suomessakin.

Aivan ensiksi vanhemman on hyvä olla perillä maksuvälineiden ja erilaisten mobiililaitteiden sovelluskauppojen välisistä suhteista. Lapsen edes satunnaisessa käytössä olevassa puhelimessa, tabletissa tai tietokoneessa ei tulisi olla mahdollisuutta tehdä mobiiliostoja ainakaan ilman vahvaa salasanavarmennusta. Ilmaiseksi ladattavien pelien sisäiset ostot ovat yksi suurimmista riskitekijöistä näissä tapauksissa.

Lapselle tulee niin ikään selvittää, että älylaitteella tai tietokoneella tehtävät ostot maksavat aivan samalla tapaa kuin vaikkapa perinteisestä kivijalkakaupasta ostettavat. Ostotapahtuman helppous ja nopeus eivät tarkoita, etteikö vaikkapa sovelluskaupasta ostettava maksullinen peli kuluttaisi rahaa.